Kasvatus
Ehkä oletkin jo huomannut, että meillä yritetään kasvattaa gerbiileitä ja vielä virallisen kasvattajanimen kera.
Noilla gerbiileillä vain on oma tahto, eikä se aina käy yhteen minun tahtoni kanssa. Onneksi suuremmilta ongelmilta sen asian saralta on säästytty.
Kun tätä nyt (9.2.09) päivittelen niin meillä on syntynyt 4 poikuetta ja suunnitelmia vuodelle 2009 on.
Poikasia on syntynyt väreissä burmese (+pied), black (+pied), siamese ja nutmeg. Viimeksi mainittut olivat kyllä yllätys minulle. Näistä väreistä ainakin burmesea meillä syntyy jatkossakin, missä mittakaavassa ja kuinka usein riippuu ihan gerbiileistä. Sen lisäksi meillä tulee syntymään myös argentea kuviolla ja ilman jossain määrin.
Suurin haave on, että tulevaisuudessa pystyisin esittämään kasvattajaluokassa ryhmän, jonka jäsenet ovat tasaisia, terveitä, hyvä luonteisia ja jokaiselta osa-alueelta hyviä. Eikö jokainen kasvattaja toivo samaa?
Osa haaveesta on ehdottomasti toteutunut sitten kun edes saan esittää sen kasvattajaluokan. Sitä odotellessa. Ehkä uskallan jo Turussa ensi kuussa.
"Pienempiä" haaveitakin totta kai on. Toivon, ettei nyt aloitteilla olevassa linjassa ilmene terveysongelmia - valitettavasti tältä ei ole taidettu nyt välttyä vaan Acen, johon linjani piti pohjata, ensimmäisestä poikueesta oleva poika on saanut 1v 4kk iässä näpyn hajurauhaseensa.
Haluaisin, että käytössä olevat kasvatusyksilöt olisivat hyvän kokoisia ja tyyppisiä. Olisi suotavaa, että mitään luonneongelmaisia yksilöitä ei ilmaanut kasvattieni joukkoon.
Pääfriikkinä toivoisin myös, että minun ei tarvitisi käyttää yhtään pitkäpäistä yksilöä kasvatuksessa (nuorena pitkäpäinen Hedu saa nykyään jostain kumman syystä näyttelyssä "hyvä (tai jopa lyhyt) pää" kommenteja). Myönnän, että yleisilmeen jälkeen katson ekana gerbiilin päätä, siitä on tullut minulle jokin obsessio. Varsinkin vinoja päitä tunnun näkeväni välillä siellä missä niitä ei ole.
Burmeseiden suhteen en ole enää tällä hetkellä rauhallisin mielin. Kasvattajia on useampia, suossa ei tarvitse rämpiä yksin, mutta ongelmat hankaloittaa kaikkien työtä linjojen ollessa suppeat.
Meillä on työnsarkaa, mutta tilanne on vähän parempi kuin muutama vuosi sitten ilmeisesti. Ei siis ihan pohjamudissa olla.
Jos tuiotetaan vain rotumääritelmää niin pidän ehkä alussa tärkeinpänä asiana sitä, että eläin on kooltaan ja tyypiltään hyvä. En halua nähdä monen vuoden vaivaa perusvärin kanssa ja sitten itse tuhota sitä tuomalla linjaan kokoa ja tyyppiä kun täysi-ikäiset urokseni alkavat muistuttaa naaraita ja naaraat ovat pikkuruisia.
Sivussa kulkee kuitenkin koko ajan myös tavoite saada paremman värisiä yksilöitä, joilla olisi sitä haluttua ruskeaa, lämmintäsävyä, jolta löytyisi se mantteli ja jonka pointit ovat mahdollisimman tummat.
Kuviollisten kanssa onnettarella on aina näppinsä pelissä. Ehkä minulla on jonain päivänä perusväriltään hyvä ja saman tummuinen ryhmä burmeseita, joista osa on kuviollisia. Ehkä.
Tältähän SGY:n rotumääritelmän mukaan burmesen tulisi näyttää:
Turkin perusvärin tulee olla malvanruskea ilman värirantuja tai vaaleita läikkiä. Perusvärin tulee olla selästä tummempi ja vaalentua vatsaa kohden. Hännän, kuonon, korvien ja jalkojen tulee olla kauttaaltaan varjostuneet tummalla seepianruskealla niin lähellä mustaa kuin mahdollista. Varjostusvärin tulee ulottua jaloissa ensimmäiseen niveleen asti. Varjostusvärin tulee levitä kuonosta kasvoille, vaaleammat silmärenkaat sekoittuvat varjostukseen. Korvien tulee olla selvästi varjostuneet. Varjostusvärin tulee erottua selvästi perusväristä. Kynsien ja viiksien värin tulee sopia varjostusväriin. Silmät mustat.
Lähde: Suomen Gerbiiliyhdistys ry -
www.gerbiili.fi